Paskapuhe on kiinnostava käsite. Niin kiintoisa, että – googlasin tämän – myös amerikkalainen filosofi H. G. Frankfurt on sitä tutkinut ja päätynyt määrittelemään: kysessä on totuudesta piittaamaton puhe, jonka ainut tarkoitus on saada aikaan jokin tietty vaikutus, vaikutelma tai tunne.
Paskapuhe kukoistaa erityisesti somessa, mutta kyllä sitä toki on helppo bongata myös asiantuntijapuheessa, politiikassa ja yritysviestinnässä. Onhan se nimittäin verraton keino peittää ymmärryksen puutetta ja luoda näennäistä uskottavuutta.
Mutta tuo edellä mainittu on vasta ilmiön ulkoinen kerros.
Jäin kelailemaan, että mikä olisikaan paskapuheen sisäinen vastine. Siis se, mikä ei kuulu puheessa, vaan näkyy ajattelussa itsessään.
Se olisi paska-ajattelu.
Paska-ajattelu on totuudesta piittaamatonta ajattelua. Se korvaa totuuden kliseillä ja fraaseilla. Se yleistää ja vetää mutkat suoriksi. Kyseessä on tunneperäinen mutuilu, jonka tavoite on vain vahvistaa omia uskomuksia.
Paska-ajattelu tuottaa hyvin usein paskapuhetta, mutta ei aina – kumpaakin voi esiintyä ilman toista. Paskuus voi siirtyä ajattelusta puheeseen, mutta myös puheesta ajatteluun. Korrelaatio on kuitenkin vahva – mitä vähemmän totuutta, sitä enemmän ja väkevämpää paskuutta.
Lisäksi, olisi tärkeää erottaa paska-ajattelu paskasta ajattelusta. Paska ajattelu voi olla ymmärryksen puutetta tai kokemattomuutta, mutta paska-ajattelu on valinta – välinpitämättömyyttä todellisuutta kohtaan, ollen näin muodoin paskempi juttu kuin paska ajattelu.
On helppo havaita, että paska-ajattelu – tämä hyvin usein paskapuhetta tuottava, sen itsensä jalostuneempi, syvempi aste – selittää monet tämän ajan ilmiöt.
Esimerkiksi poliittiset iskulauseet, hokemat ja fraasit, jotka korvaavat analyysin: paskapuhetta.
Tai se todellisen ongelmanratkaisun korvaava merkityksetön yritysjargon, joka niin on yleistä strategiaviestinnänkin saralla: paskapuhetta.
Ja tietysti kaikki tuo ajattelun itsensä korvaava tyhjänpäiväinen somehäly ylipäätään: paskapuhetta.
Vaan onpahan myös niin, että paska-ajattelu on hyödyllinen mitä moninaisimpiin tarkoituksiin.
Ensinnäkin, se antaa psykologista turvaa, kun monimutkaiset ilmiöt ahdistavat. Paska-ajattelu yksinkertaistaa todellisuutta tavalla, joka tuntuu hallittavalta.
Toiseksi, paska-ajattelu mahdollistaa liikkeen ilman ymmärrystä. Käsien heiluttelu näyttää tehokkaalta, vaikka olisikin täysin päätöntä.
Ja kolmanneksi, se säästää energiaa. Oikea ajattelu syö resursseja, jolloin paska-ajattelu antaa nopean, matalan energiankulutuksen oikopolun – valmiin selityksen ilman vaivalloista analyysiä.
Summaten – paska-ajattelu on hyödyllistä psykologisesti, sosiaalisesti ja retorisesti, muttei välttämättä laadullisesti.
Milloin sinä viimeksi tuotit paskapuhetta tai harjoitit paska-ajattelua?
