Lauantaipäivän ratoksi pieni kelapoljento kaikille teille, jotka tykkäätte pohdiskella strategiatyötä abstraktioiden kautta.
Nimittäin ajatus neliulotteisesta visiosta.
Pohjustetaanpa asiaa: yrityksen visio kuvaa optimaalista tulevaisuudentilaa. Kokonaisvaltaisesti tarkastellen visio muodostuu kolmesta peruselementistä:
• suunta (tavoite, päämäärä)
• merkitys (arvo, tarkotus)
• konkretia (valinnat, prioriteetit).
Jos visio on eheä, nuo vision elementit eivät muutu tuosta vain. Kenties ajan kanssa ja riittävän suuren paineen alla, mutta oletetaan lähtökohtaisesti, että ydin on vakio – muuten visiosta tulee löysä ja epämääräinen.
Nimetään nuo kolme pääelementtiä tutuilla koordinaatistolyhenteillä X, Y ja Z ja asemoidaan 3D-kenttään. Syntyy kuva visiosta, tuollainen kuutio.
Ja sitten se varsinainen oivallus, joka on seuraava: sama vision ydin saa eri merkityksiä eri havainnoijille eri hetkissä.
Visiossa ei ole kyse yhden oikean tulkinnan löytämisestä, vaan saman rakenteen ymmärtämisestä useiden kokemusten kautta.
Kyseessä on F, vision fluidi ulottuvuus. Se ei muuta visiota, vaan se muuttaa vision tulkintaa.
• F voi olla esimerkiksi havainnoija: visio saattaa näyttäytyä erilaisena johdolle kuin perusduunarille. Tai asiakkaalle, kumppanille, yhteiskunnalle.
• F voi olla aika: havainto visiosta on erilainen nyt kuin ensi vuonna tai kolmen vuoden päästä.
• F voi olla myös konteksti: visio tuntuu erilaiselta keskellä kriisiä kuin kasvun hetkellä – se tuntuu erilaiselta muutoksen eri vaiheissa ylipäätään.
Kun F muuttuu, vision ydin (XYZ) pysyy samana, mutta visio näyttää erilaiselta. Se voi tuntua innostavalta tai uhkaavalta, saavutettavalta tai saavuttamattomalta, kutsuvalta tai luotaantyöntävältä.
Asemoidaan F mukaan koordinaatistoon – syntyy 4D-malli, joka ei ihan ole mikään tesserakti, koska se on liian hankala käsittää, mutta silti: vision ydin, jota tarkastellaan eri suunnista ajan, tilan, kokijan ja kontekstin funktiona.
Tuon voi kuvata kuten tuossa oheisessa kuvassa: ZYX-koordinaatistolla muodon saavaa visiota ympäröivänä kehien sarjana tai pallona, jonka pinnalta käsin F vaikuttaa.
Yksinkertaistaen: määritellään yksi visio (XYZ), mutta huomioidaan useita todellisuuksia (F). Visio kun ei ole kaikille sama asia, vaan eri kokemuksia ja ilmentymiä samasta rakenteesta. Tämä yllä oleva malli jäsentää visiota rakenteena ja kokemuksena yhtä aikaa.
Ja ikään kuin tuo ei nyt riittäisi, väitänpä myös, että väkevin visio ei synny yhdestä yhtenäisestä käsityksestä, vaan siitä, että sama ydin juurtuu eri ihmisiin heidän omista lähtökohdistaan käsin. Yhteinen visio ei siis ole mielipiteiden summa, vaan jaettu rakenne, jota erilaiset kokemukset tukevat.
Kyseessä on resonanssi ja harmonia: sama ydin resonoi eri tavoin eri ihmisissä, mutta harmonisesti, ydintä sopusointuisesti säestäen.
Resonoiko tuo idea ylipäätään?
Pitäisi varmaan vääntää vielä vähän, jotta tuo ydinajatus saisi selkeämmän muodon – toisaalta, sitä varten on sunnuntai.
