Olen väkevästi sitä mieltä, että kaikessa kestävässä toiminnassa – erityisesti liiketoiminnassa – on nuo kolme perushyvettä:
– Tolkku. Kyky hahmottaa kokonaisuuksia, suhteuttaa asioita toisiinsa ja tehdä loogisia päätöksiä järjellä, todellisuutta vasten.
– Rohkeus. Kyky sanoa ja tehdä se, minkä tietää oikeaksi, myös silloin kun se ei ole suosittua tai riskitöntä.
– Totuus. Kyky kohdata ja käsitellä asiat sellaisina kuin ne ovat, ei sellaisina kuin olisi helpointa, mukavinta tai sopivinta.
Näiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta – tolkutonta sinällään – niin ei aina näytä olevan.
Mainittujen hyveiden vastakohtia – järjettömyyttä, munattomuutta ja valheellisuutta – tapaa joka suunnalla kaiken aikaa enemmän todellisuuden pirstaloituessa, vauhdin kiihtyessä ja fokuksen kadotessa.
Tolkku väistyy, kun monimutkainen typistetään mustavalkoiseksi. Rohkeus riutuu, kun reaktiivisuus lyö rationaalisuuden. Totuus hämärtyy, kun siitä tulee subjektiivista.
Jos vähän kärjistää, niin lopputulema on paradoksaalinen: perushyveistä on tullut harvinaisuuksia.
Alkaako kohta siis olla niin, että nuo kolme ovatkin kilpailuetuja? Että toiminnan perusedellytykset ovatkin erottautumiskeinoja…?
Hiostava ajatus!
xxx
Ps. Asemoin nuo hyveet hyrrään – pidetään hyrrä pyörimässä, jotta keskipakoisvoima vie toiminnan ulkokehälle, perusedellytysten äärelle.
